lauantai 15. tammikuuta 2011

kuumehourailua

Torstai yön sekä perjantai päivää vietin rennosti kuumeen kourissa syvällä peiton sisällä. Korkeimmillaan lämpömittari kehtasi näyttää 39 astetta. Äiti ei tästä asiasta hirveästi ilahtunut vaan paasasi tunteja ja uhkasi antavansa ikuisen kotiarestin jos muuttuisin aivojeni ylikuumentumisen takia vihannekseksi. Sitä iloa en suonut hänelle vaan parannuin jo perjantain iltaa mennessä. (Kukapa ei parantuisi, jos vanhempansa tunkee pari kourallista pillereitä syvälle kurkkuun?.. )
Tänään lauantain aamuna nousin sängystä krapulan oloisena. Avasin silmäni enkä nähnyt mitään muuta kuin huojuvat seinät sekä tähdet pyörimässä pääni ympärillä. Siinä vaiheessa olinkin jo niin hämmästynyt tästä absurdisesta tilanteesta, että rupesin jo puolivakavissani epäillä, että olinko käynyt kenties yöllä unipöperöisenä ottamassa parit huikat viinikaapistamme (ai mikä viinikaappi? viinikaappi = jääkaappi). No en ainakaan muistanut ottaneeni ja päädyin siihen tulokseen, että kärsin jonkinlaisesta kuumen jälkeisestä aftertilasta. Jouduin totta puhuen halailemaan hieman seiniä, jotta pääsisin kylppäriin saakka, mutta aamusuihku tekee oikeasti ihmeitä! Olo muuttuikin jo niin hyväksi, että uhmasin mahdollisen kuumecomebackin ja lähdin Vilman kanssa moikkaamaan kaverimme uutta perheenjäsentä. Benjamin on kyllä aika söpö tapaus.. aika karvainen kyllä, mutta suloinen kuitenkin. Loppuilta menikin melko sairaan elokuvan parissa hyvässä seurassa..onneksi näin eikä toisinpäin.

(Näin etukäteen: Vilma, en poista tätä kuvaa koska näytät tässä ihan hyvältä)
Edit: vilman kommentti: "näytän sammakolta"

Benjamin riuhtasi mut maahan ja söi mun hiuksia.. heh (kello on OIKEASTI aika paljon nyt, joten pliis ignooratkaa nämä mun mukahauskat jutut)

sellaista...

p.s mua häiritsee vieläkin se yks biisi...

tiistai 4. tammikuuta 2011

summer please come back!

Täällä tekstiä näpyttelevä tyttö on lopen kyllästynyt Suomen talveen. Näinä hetkinä on siis hyvä heittää viime kesän täytteen tulleen neligigasen muistikortin läppäriin ja fiilistellä menneen kesän helleaaltoja.
Alkukesästi vietin kauan odotun kesälomani kotikaupungissani. Sinä aikana tuli hengattua muutamaan otteeseen sataman sekä linnoituksen lähistöllä. Päivät olivat riemukkaan pitkiä, mutta auringonlaskut sitäkin kauniimpia. Uskokaa tai älkää.. sataman lähellä on paikka, jossa kello kymmenen aikaan taivas on juuri sopivan merensyvän sininen, että sinä hetkenä se korostaa tiiviisti kerääntyneiden laivaravintoloiden valoketjuja sekä niiden veden pintaan luomia heijastuksia.
Loppukesästä matkustin pitkällä lennolla Kiinaan saakka. Kiitän suuresti Finnairin uutta varustuslisäystä turistiluokkaan.. kosketusnäyttöinen viihdepaketti tuli todella tarpeeseen ja yhdeksän tuntia kului uskomattoman nopeasti uusimpia leffoja katselessaan.
Kiinassa aika kului vastapäivitettyjen asvalttiteiden tepastelemiseen. Uusia kauppoja oli saapunut kaupunkiin eikä teiden päässä loppua näy. No, kyllä se loppu näkyikin jossain vaiheessa, mutta kuvitelkaa kello kahdeksan illalla, jolloin Suomen kadut tyhjenevät salkkarin aikaan. Kiinassa siihen aikaan on vasta väkeä! Sitä tunnetta ei voita mikään, kun alkuillasta kaupungilla on täynnä vapaa-aikaa viettäviä ihmismassoja ja trendimusiikkien pauke soi kaupoista kadulle. Kaiken lisäksi herkullisten ruokien vastatehty haju ravintoloista saa kuolat valumaan suusta... nam.
Ensi kesää odotellessaan....


huomatkaa takana kuherteleva pariskunta <33